K-15- juttuja viidenkymmenen vuoden ajalta

 

Naapurinvaaran Huvikeskuksen vastavalmistuneella tanssilavalla pidettiin ensimmäiset tanssit juhannusaattona 1959.

Vuosien ja vuosikymmenien aikana sattuneita tapahtumia on kerätty eräänlaiseksi kokoelmaksi.

Nämä vitsit ja tarinat eivät välttämättä sovellu alle 15-vuotiaiden luettavaksi

Torstaina pikkujuhannuksen aattona nosteltiin juhannuskokon tarpeita jälleen kerran kasaan odottelemaan valoisan keskikesän suurta juhlaa.

Noin 150-170 vuotta sitten Naapurinvaaralla roihusivat vähän isommat kokot. Rasiin kaadettu metsä poltettiin, kaskettiin. Syntyi paljaslakinen vaara, Naapurinvaaran tunturi. Tunturilampi vaaran päällä on jäänyt nimenä muistuttamaan kaskeamisen seurauksista.

Kuten tiedetään, 1887 lohkaistiin 20 aarin haminamaa eli yhteinen alue. Naapurinvaaran tunturille kokoontuivat paikalliset nuoret viettämään juhannusta ja varmaan muulloinkin. Heille osoitettiin näin oma paikkansa. Onko poltettu kokkoja vai ei, siitä ei ainakaan allekirjoittaneella ole tietoa. Varmaan tai todennäköisesti on.

SKP:n aikana nykyisen lipputangon luona paloi juhannuksena jatkuva tuli. Jos jollain on valokuvia tästä, niin voi ottaa yhteyttä allekirjoittaneeseen.

Viimeiset vuosikymmenet on juhannusaattona poltettu kokko. Ensiksi kokko oli tanssitalon eteläpuolella pysäköintitaskussa. Viimeiset vuodet juhannuskokko on palanut meidän teatteriparkiksi kutsuman pysäköintialueen ylätasanteella.  Kokko näkyy sieltä kauaksi, sinne voi tehdä ilman riskejä suurenkin kokon ja myös tanssipaikalta kokon palamista voi seurata helposti.

Sitten silmäys säätiedotukseen. Kulohälytystila ei kokon polttamista juhannuksena 2015 estä. Alkuviikon sateet pitävät maan märkänä. Juhannusaattonakin voi sataa ripsauttaa vettä.


Tällaista kokkoa rakennettiin juhannusta 2015 varten.


Kuvan juhannusneidot tulivat vuonna 2012 Paltamosta.


Viime vuoden kokko on tässä kuvassa.


Juhannuskokko 2012 oli tällainen.


Historiaa. Juhannuskokkoa tehtiin 1997 tanssitalon nurkalle. Ymmärrettävästi kokko oli kooltaan aika pieni.

 
Tämä kuva on 1990-luvulta. Ehkä vuodelta 1993 tai  1994.

 

 

 

 

 

Kesällä 2007 ajoi yläparkkiin melko uudella Mersulla siististi pukeutunut herrasmies. Hän kertoi olevansa toista kertaa Naapurinvaaralla. Edellisestä käynnistä oli 40 vuotta.

Liikenteenohjaajat taisivat katsoa kummissaan nuorekkaan oloista miestä ajatellen, ettei mies itsekään ole ainakaan paljon yli neljänkymmenen vanha.

Mies sanoi äitinsä kuolleen talvella syöpään ja kertoneen kuolinvuoteellaan miehen saaneen alkunsa juhannuksena 1967 lavan pohjoispuolella lepikossa. Syntymäpäivä hänellä oli joku maaliskuun 20:s vuonna 1968.

Mies ilahtui kovasti kun hänelle näytettiin ravintolan seinällä oleva kuva juhannusjuhlista vuodelta 1967.

- Tiedä vaikka minun isä on tuossa kuvassa, mies sanoi ja lupasi käydä jatkossa vähän useammin kuin neljänkymmenen vuoden välein.

Joskus 1990-luvun puolivälissä löysivät grillillä työskennelleet tytöt tanssien jälkeen makkarakopin takaa sammuneen miehen.

Tunnettu sotkamolainen, sittemmin edesmennyt isokokoinen kaveri oli pyörinyt rinnettä alas vaalea liivipuku päällä.

Kaksi poliisia ja kaksi järjestyksenvalvojaa kantoivat 150-kiloisen miehen poliisiauton. Mies putosi kuin jauhosäkki poliisiauton lattialle ja avasi sitten toisen silmänsä örähtäen huulipielestään:

-Varsitielle.

Juhannusaattona 2000-luvun alkupuolella ajoi lippukopin eteen nuorison suosimaa merkkiä oleva japsiauto.

Maihareihin ja lippulakkiin muun muassa sonnustautunut nuori mies nousi autosta horjuen lippukopin nurkalle.

Hän oli ehtinyt melkein tarpeensa toimittaa järjestysmiesten ehtiessä kyselemään syytä julkisella paikalla virtsaamiseen.

-No kun minä tulin Kuhmosta, nuori mies sanoi.

Järjestyksenvalvojat vastasivat sen kyllä arvanneensakin.

Nuori mies tietenkin tarkoitti autossa istuttua pitkää matkaa.

Sitten 1970-luvun alkupuolella Naapurinvaaran Keskitalon pihapiirissä oli kenttäsirkkeli.

Sahurit havaitsivat tumman heimon edustajien piilottavan myytäväksi juhannuksena tarkoitettuja viinoja Huvikeskuksen ympäryslepikkoon.

Pikkupojat laitettiin seuraamaan viinojen piilotusta ja piilottajien lähdettyä kävivät sirkkelimiehet hakemassa osan juomista itselleen.

Kylän talojen emännät olivat ihmetelleet sitten sitä, että millä viinoilla miehet ovat monta päivää humalassa, vaikka kukaan ei ole käynyt kirkolla päiväkausiin.

Paremmin onnisti 1960-luvulla useita vuosia Naapurinvaaran Huvikeskukseen johtavan tiensuussa olleen nakkikioskin nurkalla liiketoimiaan hoitanutta romaania.

Vastapäätä nakkikioskia oli tunnetun naapurinvaaralaisen kioski. Kioski oli vanhassa linja-autonkorissa. 

Romaani osti kioskinpitäjältä auton ennen juhannusta velaksi luvaten maksaa kamppeen juhannuksen jälkeen.

Kioskinpitäjä oli aitiopaikalta seurannut kuinka romaani hankki juhannusviikonlopun aikana autonmaksuun tarvittavat rahat.

Summasta ei ole tarkkaa tietoa, mutta useista tuhansista markoista lienee kuitenkin ollut kysymys.

Melko heti sen jälkeen kun Nuorisoseura hankki Naapurinvaaran omistukseensa, varustettiin liikenteenohjaajat radiopuhelimilla. 

Kerran yksi liikenteenohjaaja kuuli kuinka puhelimessa kyseltiin sen liikennöitsijän nimeä, jonka autossa tuli useita humalaisia.

Hän näki auton ja vastasi sen olevan Käkelän Liikenteen auton. Muut arvelivat liikenteenohjaajan tapansa mukaan keksineen nimen. Näin ei kuitenkaan ollut tällä kertaa. Humalaisia toi ihan oikeasti Käkelän Liikenteen linja-auto Raahen seudulta.

Ristijärveltä kuljetti 1970-luvulla vanhalla postiautolla tanssiväkeä eräs liikennöitsijä. Muutamana kesäisenä tanssi-iltana hän oli tarkastamassa vakioveikkausriviä, oikean rivin mies oli kuullut juuri radiosta.

Samaan aikaan juopunut nuori mies pyrki linja-autoon. Nuorukainen paukutti niin kauan linja-auton paljeovea, että pieni ovenikkuna rikkoutui.

Linja-autonkuljettaja avasi oven, nousi paikaltaan ja löi ovesta pyrkivää miestä täysillä leukaan. Kaveri lensi selälleen kentälle ja vähän ajan päästä kömpi päätään puistellen jaloilleen. Linja-autonkuljettaja jatkoi puolestaan veikkausrivin tarkistusta kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Joskus 1960-luvulla hiukan iloisempiluontoinen nainen Ylä-Kainuusta oli taas kerran humaltunut vahvasti tanssien aikana.

Naapurinvaaran risteyksen luona hän halusi tanssien loputtua lempiä sitä haluavien miesten kanssa. Viinaa löytyi lisää ja lisää. Lopulta täydellisesti keitossa ollut nainen oli osoittanut puhelinpylvästä ja kysynyt paikalla olleiden mukaan, "että joko se tuo pitkä ja silmälasipäinen mies on saanut?"

Osa järjestysmiehistä oli kovinkin virka-intoisia. Seitsemänkymmentäluvun lopulla oven edessä olleille järjestysmiehille käytiin sanomassa tanssipaikan länsipuolella olevassa lepikossa viinaa juovasta nuorisoporukasta.

Kymmenkunta järkkäriä levittäytyi välittömästi ketjuun. Ketjun eteläpuolen laitaan joutui ensimmäisiä iltoja töissä ollut nuori kaveri.

Hän löysi ryyppyporukan, hänen koulukavereitaan. Hetken tilannetta mietittyään nuori järkkäri neuvoi kavereitaan menemään vähän kauemmaksi metsän suojaan huutaen kohta muille etsintäketjun jäsenille, ettei täälläkään ole mitään näkynyt.

Samalle ajankohdalle osuu tapaus, kun eräs tunnettu tyyppi lähiseudulta pyrki tansseihin.

Ovimiehet huomasivat miehen mahan oudosti pullottavan nahkatakin alta. Takin alle mies oli piilottanut vyöllä mahaansa vasten sitoman astian. Kiljua täynnä olevasta astiasta mies oli letkulla imenyt päihdyttävää juomaa tarkoituksenaan nauttia sitä myös tanssipaikalla.

Mieheltä otettiin kiljuastia pois ja laitettiin sitten mies alamäkeen.

Kymmenen metrin päässä ovesta hän koppasi maasta kiven ja heitti sen kohti ovimiehiä huutaen samalla: "Saatanan kommarit. Kyllä meilläkin pannaan kun sisko linnasta pääsee."

Naapurinvaaran lisäksi SKP:n Kainuun piiri järjesti tansseja Karangan suurlavalla. Niin Naapurinvaaralla kuin Karangassakin oli kellaritiloissa putka.

Karangassa putkatilojen nurkkaan oli jollain henkilökuntaan kuuluvalla unohtunut porukan saunajuomiksi tarkoitettu korillinen A-olutta.

Tietysti putkaan jouduttiin laittamaan pari kaveria. Tanssien loppuessa veijarit olivat kahta pahemmassa kunnossa. Heitä pois päästettäessä huomattiin olutkorin sisällöstä suurimman osan kadonneen.

Karangassa järjestettiin kerran laulukilpailut. Kilpailun voitti ristijärveläinen nuori tyttö.

Sanavalmiilta tytöltä juontaja kysyi muita harrastuksia. Tyttö vastasi harrastavan pikamatkojen juoksua. Kun juontaja kysyi parasta juoksuaikaa, vastasi tyttö:

-Kyllä se näin keväällä on.

Poliisipartio saapui Naapurinvaaralle 1990-luvun puolivälissä. Niin kutsutun vanhan tanssilavan reunassa oli silloin naistenpuoli.

Komeaa poliisimiestä tuli neitonen hakemaan tansseihin.

-Saanko luvan, kysyi nainen.

Poliisimiehellä oli vastaus valmiina:

-Kajaanin kihlakunnan poliisilaitoksen kansliasta valtion virastoissa noudatettavana virka-aikana.