Taas me sen Naapurinvaaralla teimme. Järjestimme Joulumessut. Myyjiä oli 57, yleisöä tungokseen saakka ja vähän enemmänkin.

Aamupäivällä puoli yhdentoista ja kahdentoista välillä autoja tuli jokaisesta ilmansuunnasta kuin aikoinaan erään vähemmistökansalaisuuden edustajia Mikkelin iltaraveihin.

Tuli kiire aurata lisää pysäköintitilaa. Se tehtiin ja tulppaa ei syntynyt. No, oli hetken aikaa Naapurinvaarantiellä jono kuin joskus juhannusaattoina ennen vanhaan.

Kymmenien talkoolaisten työpanos ja satoja työtunteja siihen taas tarvittiin, jotka ”Mökkänänkopistelijan” johdolla suojasivat lattiat, kantoivat pöydät ja tuolit, suunnittelivat, toteuttivat, etsivät yhteistyökumppaneita ja niin edelleen. Sekä tietenkin purkivat ja siivosivat paikat tapahtuman jälkeen.

Sitaateissa oleva nimi on sisäpiirin huumoria, johon huumorin lajiin törmäätte myöhemminkin. Kyseinen henkilö on joulumyyjäisten vastaava. Kokenut sellainen.

Hänen ja koko Naapurinvaaran väen valtavalla rutiinilla vietiin läpi paikallisella mittakaavalla mitattuna todellinen suurtapahtuma.

Tarjottiin samalla mahdollisuus muun muassa Jymyn C-pojille tehdä tiliä makkaranmyynnillä. No, jos asia kohdalleen kerrotaan, olivat he ainoita joita tällainen mahdollisuus kiinnosti. Kaverikoirat olivat tietysti paikalla unohtamatta liikenteenohjauksen maskottina tunnettua toverikoiraa. Ihan kohtalainen lintukoirakin, joka talkooväen keskuudessa tunnetaan erään tapahtuman seurauksena myös ilolintukoirana.

Ja olihan siellä paikalliset keskustalaiset ja muitakin yhdistyksiä menossa mukana.

Uusi yhteistyökumppani löytyi Suomussalmelta. Olavi Pölläsen Korpiporo toi kaksi ajoporoa paikalle kohtuullista korvausta vastaan. Kohtuullisen korvauksen maksoi Nuorisoseura ja sehän tarkoitti sitä, että ajelu oli ilmainen yleisölle.

Porojen piti välillä tankata jäkälää ja poroisäntä harmittelikin, ettei hoksannut tuoda kolmatta poroa. paikalle. Ensi vuonna sitten.

Olipa tietysti joulupukkikin. Eihän tämä muuten olisi ollut jouluinen tapahtuma ollenkaan.

Vaikka liikennettä oli paljon, niin ilman isompia haavereita selvittiin.

Talkooväen rutiinista, osaamisesta ja työhaluista kertoo jotain se, tieto että kello 17.00 aikaan paikat olivat siivottu ja laitettu jo osittain seuraavaa tilaisuutta varten.

Tilaisuus oli viimeinen julkinen sellainen juhlavuoden aikana. Tästä tilasuudesta kuten koko vuodesta kokonaisuudessa jäi hyvä mieli.

 

Asiakkaille, yhteistyökumppaneille, talkooväelle ja kaikelle kansalle oikein hyvää joulua, uutta vuotta sekä loppiaista!

Tanssien merkeissä tavataan 7. maaliskuuta 2020.

 

PS: Jos haluat kuulua ensi vuonna tähän meidän osaavaan, yhteisölliseen ja ennen kaikkea hauskaan talkooporukkaan, laita ylös päivämäärä 23.2.2020. Silloin pidämme perinteisen pestuutilaisuuden Naapurinvaaralla.


Poroajelu, ilmainen sellainen oli messujen uusin vetonaula.


Kuin myös joulupukkikin. Joulupukki on ollut ennenkin, mutta markkina-arvo säilyy.


Pukki Korpiporon poroisäntä Olavi Pölläsen juttusilla.


Sali oli täynnä väkeä useiden tuntien ajan.


Minna Korhonen ja kaverikoira. Taustalla makkaranmyyntipiste.


Kuva puolenpäivän aikaan otettu. Jonoa on vielä Naapurinvaarantielle saakka.

 

 

 

Puolen viikon lumisateiden myötä maisema oli saanut jälleen runsaan lumipeitteen entisen lisäksi. Aamupäivällä osa talkoolaisista kävi avaamassa kulkuväylät lumesta, jotta illan tansseihin oli esteetön pääsy. Toki suurimmat alueet puhdistettiin konevoimaa hyödyntäen. Useasti kuuluu kysymyksiä siitä, miksi talvisyömmellä ei tansseja pidetä, niin pihan lumihuoltotyöt sekä lämmitys tuovat omat haasteensa tähän.

Kuten kaikkiin kauden tansseihin, myös näihin viimeisiin, yleisö saapui paikalle hyvissä ajoin.

Perinteiseen tapaan kauden päätöstansseissa oli alkuillasta tarjolla glögiä ja pipareita.

Nina Åkerman ManTra – yhtyeensä kanssa oli illan toinen esiintyjä. Nina kävi tänä vuonna Napiksella kahdesti. Ohjelmisto oli sekoitus eri tanssilajeja mm. tangoa, rumbaa, sambaa ja hidasta valssia. Omaa tuotantoa edustivat mm. kappaleet Jos en elä tänään ja Kissanainen.

Pekkaniskan pojat eli tanssikansan kesken PNP sai myös kaksi keikkaa tälle vuodelle Napikselle. Tuttu tavaramerkki eli valotaulu näytti jälleen mitä lajia on seuraavaksi tulossa. Ohjelmistoa oli huhtikuun jälkeen muutettu entistä tanssittavampaan suuntaan. Tarjolla oli kattaus vaaleanpunaisesta pantterista lentävään kalakukkoon.

Kauden 2019 tanssit on tanssittu. Kiitos kaikille asiakkaille, esiintyjille ja yhteistyökumppaneille kuluneesta vuodesta. Tanssikausi alkaa jälleen maaliskuussa.

Yksi yleisötilaisuus on vielä tälle vuodelle eli joulumessut 6.12. Ovet ovat avoinna tuttuun tapaan 10-15.


Pekkaniskan Pojat tanssittavat taatulla tyylillä vuodesta toiseen.


Niina Åkerman tulkitsi tanssimusiikkia laidasta laitaan.


Lunta on jo paljon vuoden ajankohtaan nähden. Ennen tansseja tehtiin lumitöitä sekä käsin että koneella.

Sotkamon Nuorisoseuran syysvuosikokouksessa valittiin seuran hallituksen puheenjohtajaksi vuosiksi 2020-2021 Maija Granqvist.

Maijalle kausi on toinen perättäinen. Ennen kaksi vuotta sitten tapahtunutta puheenjohtajaksi valintaa Maija oli kuusi vuotta varapuheenjohtajana.

Uusina jäseniä hallitukseen valittiin Mikko Kaipaisen tilalle Janne Malinen, Rauno Ketomäen tilalle Veli-Pekka Tonteri ja Niko Kyllösen tilalle Mervi Piipponen.

Hallituksen erovuoroisista valittiin uudelleen Anni Kemppainen, Ritva Kämäräinen ja Marja Määttä.

Hallituksessa jatkavat Aija Heikkinen, Pertti Granqvist, Jukka Akkanen ja Jouko Malinen.

Nuorisoseurasäätiöön seuran edustajaksi valittiin Mervi Piipponen.  Toimikausi on kolme vuotta.

SHK:n kokousedustajaksi valittiin Sirpa Moilanen ja varalle Ritva Kämäräinen sekä Arja Kyllönen.

Seuran tilintarkastajina jatkavat Rauli Johansson ja varalla Lauri Kemppainen.

Kokouksessa hyväksyttiin myös toimintasuunnitelma ja talousarvio vuodelle 2020.

Kaikki valinnat tehtiin yksimielisesti.

Puheenjohtajaksi valittu Maija Granqvist sanoi olevansa tyytyväinen siihen tapaan, millä nykyisin seurassa toimitaan ja asioita käsitellään.

” Kaksi vuotta sitten päätin ensitöikseni muuttaa sekä toimintatapoja että organisaatiota. Muutosta on kahdessa vuodessa tapahtunut. En ota itselleni tästä kunniaa, vaan annan tunnustuksen ja suuren kiitoksen koko talkooporukalle.  Tästä on hyvä jatkaa kohti uutta vuosikymmentä.”

Puheenjohtaja mainitsi olevansa erittäin iloinen kahden reilusti alle kolmekymppisen nuoren miehen valinnasta hallitukseen.

”Tervetullut nuorennusleikkaus. ”

Syysvuosikokoukseen aluksi luovutettiin perinteinen tunnustus, Jaakon Puukko.

Sotkamon Nuorisoseuran kunniapuheenjohtaja Jaakko Olavi Sorvari (1924-1994) lausui nimeään kantavan tunnustuksen syntysanat. Velvoittaen Nuorisoseuran hallituksen huolehtimaan tunnustuksen jakamisesta.

Jaakon Puukko voidaan antaa henkilölle, joka on tehnyt miehen työn. Mainittua miehen työtä J.O, kuten häntä kutsuttiin, kuvaili työksi Sotkamon seutukunnan parhaaksi, tavalla tai toisella.

Erikseen mainittiin myönteinen suhtautuminen Sotkamon Nuorisoseuraan ja seuran toimintaan.

Vuoden 2019 Jaakon Puukko annettiin tunnustuksena eläkkeelle viime elokuussa jääneelle rikosylikonstaapeli Hannu Vänniselle.

Nuorisoseuran hallitus totesi Hannu Vännisen täyttävän Jaakko Sorvarin määrittelemät kriteerit täydellisesti. Niistä tärkeimpänä myönteisen suhtautuminen Nuorisoseuran toimintaan.

Virassa ollessaan Hannu Vänninen auttoi monella eri tapaa omaan toimialaansa liittyvissä asioissa. Esimerkiksi kouluttamalla järjestyksenvalvojia ja Naapurinvaaran Huvikeskuksen henkilökuntaa.

Viimeisin näyttö yhteistyöstä oli Keskustan puoluekokouksen ja Naapurinvaaralla pidetyn iltajuhlan järjestelyt 2018. Vänninen oli ”takapiruna” tässäkin kuten monessa muussa Sotkamossa tai Vuokatissa järjestetyssä suurtapahtumassa.

Esimerkkeinä näistä mainittakoon junioreille tarkoitetut pesäpalloleirit.

” Vuonna 2022 on junioreiden pesäpalloleiri ja vuonna 2021 nuorten talviolympialaiset”, Vänninen kertoi tulevista suurtapahtumista.

Hannu Vänninen tunnetaan myös ahkerana ja sitoutuneena Jymy-Pesis ry:n talkoolaisena. Aikoina, jolloin talkootyö ja yleensä yhteisöllinen toiminta ei ole suurimmassa huudossa, edustavat hänen kaltaisensa hyviä esimerkkejä.

Talkooinnostuksen Vänninen toivoi tarttuvan myös nuoriin.

”Valitettavan usein nuorella ensimmäinen kysymys on, että paljonko tästä maksetaan.”


Kuvassa vasemmalla J.O. Sorvarin poika Yrjö Sorvari, seuran puheenjohtaja Maija Granqvist ja sihteeri Aija Heikkinen sekä Jaakon Puukon vastaan ottanut Hannu Vänninen.