Niilon ja Kaarinan lisäksi kuuluivat Matti. Heikki ja Arttu.

Maailma ja erityisesti maaseutu oli todella erilainen 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa. Jos näkökulmana on tanssipaikkojen määrä ja tanssipaikkoja kiertävät orkesterit, ei nykypäivänä voi kuvitellakaan sitä maisemaa ja elämää mikä maaseudulla tuolloin avautui. Maaseuduksi lasketaan tässä myös pienet, muutaman tuhannen ihmisen kirkonkylät.

Tanssipaikka oli jokaisella kirkonkylällä sekä useammalla sivukylällä. Järjestettiin humppatansseja ja konkareita.

Sain käsiini Kainuun naapurissa Pohjois-Pohjanmaalla vaikuttaneen tanssiorkesterin taipaleesta tehdyn lehtileike- ja valokuvakansion.

Kyseessä on Huovisten veljesten ja yhden tyttären orkesteri Kestilästä. Perheessä oli ollut 14 sisarusta. Heistä orkesterissa neljä veljestä ja yksi siskoista.

The Brothers-nimellä aloittanut orkesteri muutti aika pian nimekseen Huovisen veljesyhtye. Tanssi-ilmoituksissa mainittiin erikseen, että solisteina olivat Nikke ja Kaarina. Usein järjestäjät mainostivat kokoonpanoa Huovisen humppayhtyeenä.

Kärsämäen Katajalla on vuoden tapaukseksi mainittu, kun siellä esiintyi ELF Katri-Helenan taustalla. Seuraavan päivänä konkareissa Veikko Tuomi Huovisten säestämänä.

Ehkäpä nimenmuutos johtui yleisön luomista paineista. Elettiin aikaa, jolloin tanssilavoille kokoontuneet nuoret vaativat orkesterit soittamaan jytää. Muunlaisiakin vaatimuksia oli. Erityisesti Länsirannikolla eli Pohjanmaan maakunnissa saattoi lavan eteen ilmestyä harteikkaita miehiä vaatimaan kirosanojen säestyksellä soittamaan tangoa. Pahimmassa tapauksessa orkesteri joutui poistumaan järjestysmiesten suojaamina kotimatkalle.

Siksi järjestäjät koettivat saada samalle illalle sekä nuorisoa että vanhempaa väkeä miellyttävät orkesterit esiintymään.

Huovinen orkesterin kuvissa oli neljä enemmän tai vähemmän Jorma Kääriäisen oloista miestä sekä nätti nainen.

Vuonna 1973 Muhoksella keikkailun aloittanut orkesteri oli jo vuoden 1974 puolella kesäkuun 8. päivänä esiintymässä Utajärven Lavalla Karman kanssa.

Karma ei vielä ollut tehnyt hittikappalettaan ”Hyvää Huomenta Suomi”, se ilmestyi kaksi vuotta myöhemmin. Mutta nuorisoon vetoava orkesteri oli jo tuolloin. Huovisten orkesterille lienee jäänyt perinteisemmän tanssimusiikin esittäminen.

Järjestäjät koettivat saada samalle illalle sekä nuorisoa että vanhempaa väkeä miellyttävät orkesterit esiintymään.

Oulun Tarmolassa oli Huovisen yhtye soittanut ennen tansseja jytäkappaleen, järjestysmies oli juosten tullut kieltämään moisen musiikin, ettei ulkona oleva yleisö kuule.

Viihdepysäkki Hyttikoskella Rantsilassa oli jokaiselle jotakin, kun vappuna 1975 pidettiin tanssit kolmena iltana peräkkäin.  Aattona oli Ai Ai Expressin lisäksi ”Huovisen humppayhtye” ja kello 23.00 alkaen Keijo Marko.

Hyttikoski ja Sipola olivat Rantsilan tanssipoaikkoja. Kestilän seurantalolla Huoviset esiintyivät kotikentällään. 

Väliyönä 3.5 esiintymässä oli Gunnar ja Kassu Lehtosaaren humppayhtye Rantsilasta ja rokkipuolen hoiti ilmoituksen mukaan Tapsa.

Vapunaaton keikka toi myös yhden vuoden parhaista tileistä punaisella Ladalla soittokamppeita sisältänyttä kärryä vetäneelle Huovisen orkesterille, tasan tuhat markkaa. Euroissa noin 170.

Toki rahan ostovoimakin oli parempi. Keskituloisen, 2 000 markkaa ansainneen duunarin tuloista vuonna 1975 päivittäiseen ruislimppuun meni markka, tupakka-askiin kaksi markkaa ja viikonlopun kossupulloon 26 markkaa.

Tansseihin liput maksoivat 5-10 markkaa. Hyttikosken vappuaattobileisiin 10 markkaa. Jos esiintyjäkulut ja mainoskulut ovat olleet arviolta 3 500 markkaa, niin 500 lipulla on tanssienpitäjän pää reilusti pinnalla Huomioiden vielä ravintolan ja mahdollisen narikan tuotot. Vappuna vuonna 1975 tuhannenkaan rikkoutuminen tai suurempikaan yleisömäärä ei ollut mahdotonta.  Olihan parhaillaan Hyttikoskella ollut 4 000 tanssijaa 1970-luvulla.

Eläkeläisille ei vappuaaton tanssien pääsylipusta alennusta annettu.  1970-luvulla oli toisilla tanssipaikoilla tapana päästää eläkeläiset puolella hinnalla.

Seuraavana vuonna eli 1976 Huovisen orkesterilla tuhannen ja yli tuhannen markan keikkoja oli ollut jo useampi.  Vuosi vuodelta keikkapalkkiot kasvoivat ja olivat nelinumeroisia lähes järjestään.

Orkesteri myi itseään. Ohjelmatoimisto ei keikkapalkkioista osille päässyt.

Lehtileikkeistä löytyy laajemmallakin alueella tunnettuja tanssipaikkoja. Ja  ihan tuntemattomia suuruuksia.

Täytyy myöntää, etten ollut ennen lehtileikekirjan näkemistä kuullutkaan edellä mainitusta Utajärven Lavasta. Netistä löytyi kuva Utajärven Kuohun lavasta. Lieneekö sama paikka?

Koska kyseiselle lavalle ovat tanssi-ilmoituksen mukaan ajaneet linja-autotkin.

Pohjois-Pohjanmaalla 1970-luvulla kuuluisia paikkoja kylien tanssitalojen lisäksi olivat Mäntylinna Pyhännällä, edellä mainittu Hyttikoski, Pateniemi, Hietasaari, Kärsämäen Kataja sekä Nivalan Tuiskula ja Sipola Rantsilassa.

Hyttikoski oli lähellä nelostietä sijainnut suurtanssilava.

Rantsilassa taisi olla kilpailu kahden toisistaan poikkeavan aatesuunnan välillä. Hyttikosken taustalla oli TUL:n urheiluseura ja Sipolan SVUL:N urheiluseura.

Näissä kaikissa Huovisten orkesteri esiintyi monen muun paikan lisäksi.

Yhtä aikaa monien kuuluisuuksien, muun muassa Katri-Helenan, Jukka Kuoppamäen, Juice Leskisen, Rauli Badding Somerjoen ja Erkki Junkkarisen kanssa.

Pateniemen suurkonkareissa helmikuussa 1976 oli Veikko Tuomi sanonut, ”että näin järjestäjien läsnä ollessa annapa manageri pullo tänne, niin tulee vähän rennompi meininki.” Huovisten orkesteri oli tuolloin Veikko Tuomea säestämässä kuten muutaman kerran myöhemminkin.

Veikko Tuomen lisäksi säestettävänä oli Junnu Vainio. Hänen säestämiseen haastetta toi se, että säestettävää kappaletta ei ollut olemassakaan, vaan Vainio keksi sanat esiintyessään.

Kainuussa orkesteri ei käynyt, eikä edes Oulujärven lavalla. Pohjanmaalla vieraili tanssi-ilmoitusten mukaan Setti Vuorelan kajaanilaisorkesteri Elf eli Eric Lars Four. Yhtyeessä oli kolme puhaltajaa, erikoista tuohon aikaan.

Hittikappaleita Tarantella Joe, Mitä missä vaan ja En liepeisiis jää roikkumaan. Youtubesta löytyy Elfin esittämää musiikkia.

Huovisten orkesterin esityksiä ei ole Yotubeen jäänyt, CD :lle on musiikkia tallennettu.

Tuolle ajalle oli tyypillistä, että suuret starat kiersivät maakunnissa ilman orkesteria. Paikalliset bändit säestivät ja aina ei ihan ongelmitta nämä keikat sujunneet.

Yksi näistä usein kuuluisuuksia säestäneistä orkestereista oli sotkamolainen H-Band.  Orkesteri tunnettiin myös lempinimellä ”Kokkovaaran Renegates” yhtyeen kantavien voimien Erkki ja Tapani Hyvösen kotitalon mukaan.

Orkesteri tuli tunnetuksi viimeistään solistinsa Ulla Tapanisen myötä.

Youtubesta löytyy musiikkivideo Viis bee kuuskytkuus.

Mainittakoon Huovisorkesterin kansiosta löytyneen tanssi-ilmoituksen, jossa mainitaan sotkamolainen Aki & Puukarin Pojat. Kyseinen orkesteri oli esiintynyt Oulussa.

Aika aikaa kutakin. Useat pienet tanssipaikat sulkivat ovensa 1980-luvun alkuvuosina. Huovisen orkesteri  soitteli yhdessä viimeisen keikkansa Oulun Tarmolassa maaliskuussa 1983. Sen jälkeen he harrastivat musiikkia omaksi ilokseen kukin tahoillaan.

Mutta jotain on säilynyt ennallaan. Tanssiorkesterit soittivat samoja kappaleita 1970-luvulla kuin nytkin. Huovisen orkesterin ohjelmistossa olivat esimerkiksi Tunturisatu, Rantakoivu, Jambalaya, Heili Karjalasta, La Cumparsita ja sanalla sanoen kaikki tanssittavat kappaleet. Ei ihme, jos orkesteri oli oikeinkin suosittu.

Sitten loppukevennys. Karangassa oli 1970-luvulla eräänä keväänä  laulukilpailu. Laulukilpailun voitti nätti ja hyväkroppainen neitonen. Juontaja kysyi voittajalta muista harrastuksista. Tyttö kertoi harrastavansa yleisurheilua, keskimatkojen juoksua.

Seuraava kysymys koski parasta juoksuaikaa.

”Kyllä se paras aika näin keväällä on”, tyttö vastasi.

 

Pertti Granqvist

Sotkamon Nuorisoseuran hallituksen jäsen,

ohjelmisto- ja markkinointitiimin jäsen

 

 

 

 

Vapunviettoa Sotkamossa 1980-luvun alkuvuosina. Kuvassa taustalla Kenkäkauppa Saastamoisen vanha liiketalo. Paikalla on nykyisin Kainuun Osuuspankin Sotkamon konttori.

Vapunaattona tapahtui, mitä olen odottanut vuosikausia. Sata rekkaa ajoi eduskuntatalon eteen. Syytä en arvannut oikein. Tiestön kunto ja polttoaineen verotus olivat minun arvaus, mutta vihertävä hallitus sai aikaan turvepäätöksillään aikaan liikkeelle laittavan voiman.

Vaan asiaan. Vuosikymmeniä sitten oli jo vappumarsseilla Sotkamossa rekka mukana. Ei myötätunnosta marssijoiden aatetta kohtaan kylläkään.

Ennen vanhaan Pobedan, Mossen, Volgan ja viimeisimpinä aikoina Ladan kattotelineelle kiinnitetyt kovaääniset toistivat työväenlauluja.

Kansainvälisen tahdissa marssittiin, kuultiinpa joskus Vapaa Venäjäkin kuultiin ja Bella Ciao tai Aulikki Oksasen sanoittama  ”Porvari nukkuu huonosti.”

Sotkamossa vappumarssilla oli juliste, jossa kysyttiin, että onko sinulla varaa olla porvari? Ne, joilla oli varaa olla, seurasivat marssia jalkakäytävän puolelta ja huutelivat kommenttejaan marssijoille.

Elettiin aikaa, jolloin poliisina ei ollu porvari, vaan Sorvari, pressana Kekkonen ja myöhemmin poliisina myös Makkonen.

Vappumarssit olivat aikoinaan joukkotilaisuuksia. Sotkamossa 1980-luvulle saakka.

Sotkamossa 1960-luvulla oli marssirivistö ulottunut Torikadun risteyksestä Matkakoti Tikkasen kohdalle. Pituutta oli siis noin 400 metriä.  Myöhempinä vuosina rivistön pituus säilyi samana, mutta marssijoiden määrä vähentyi.

Useana vuonna marssijoiden perässä jyrräsi kuorma päällä erään sotkamolaisen autoilijan tukkirekka. Oli sattumalta kylän läpi menossa juuri vappumarssin aikaan.

Turvavälit olivat marssijoilla käytössä, vaikka termiä ei tuolloin tunnettukaan.

Aloittaessani toimittajana 1981 oli vappumarssilla satoja osanottajia. Marssiin kuului kokoontuminen Sotkamon torille, missä kuultiin vapun poliittinen puhe. Torilta jatkettiin lähtöpisteeseen Työväentalolle, missä pidettiin tietenkin vapputanssit.

Vappumarssi oli kevään ykköstapauksia Sotkamossa. Marssijoita ja kyläläisiä oli tuhansia. Vaikka marssia ja marssijoita julkisesti pilkattiinkin, niin näin vuosien jälkeen harmittaa, ettei vastaavaa enää järjestetä.

Olisiko ideaa, että järjestettäisiin vintage-henkinen näytösmarssi. Sitten kun tämä pandemia on ohitse. Katsojia olisi varmasti. Saattaisi tulla naapuripitäjästäkin. Osallistujia pyydettäisiin etsimään komeroiden kätköistä menneiden aikojen vaatteita.

Malleja löytyy Tökärin seinällä olevista valokuvista. Jos ne valokuvat ovat vielä kahvilan puoleisessa eteisessä paikallaan.

Tulisi eloa sotkamolaiseen vapunviettoon ja sitä kaivattua kulttuuria samalla kirkonkylälle. Porvaritkin saisivat osallistua tapahtumaan. Lopuksi tietenkin Tökärillä tanssittaisiin.

Unohtamatta maalaistalojen isäntien vappuperinteeseen kuulunutta paskanajoa pelloille.

 

SKP:n Kainuun piirin tanssipaikkojen kesäkausi alkoi Karangassa vapunaattona jatkuen viikko Vapun jälkeen Napiksella.

Karangasta ja vappumarsseista sen verran, että Karangan palaessa toukokuussa 1996 paloi valtava määrä vanhoja vappujulisteita. Tietääkseni julisteet olivat tallessa Karangan tiloissa. Tieto on sitä perua, että näin ne julisteet itse rakennuksen sisällä. Viime aikoinaan rakennus oli värikuula-aseilla sotineiden taistelutantereena.

Kajaanissa vappumarssijoiden rivi on ollut Kauppakadun mittainen. Kuva Aki Räisänen.

Kajaanissa muuten vappumarssien perinne kesti korona-aikaan saakka. Todennäköisesti marssiminen jatkuu uuden normaalinkin aikana. Onhan Kajaanissa vappumarssijoita riittänyt Kauppakadun koko pituudelta.

Napiksen kauden avaus oli juhlava hetki. Vaikka sää oli usein kylmän hivakka ja tanssipaikan pohjoispuolella synkässä kuusikossa vielä lumikinoksia, tuli väkeä joka ilman suunnasta kuin tumman heimon edustajia Mikkelin iltaraveihin.

 

Kuva Naapurinvaaran vapputalkoista v. 2006

Tuli heitä Napiksellekin. Jos ei muualle niin Taskisen nakkikioskin ympärille.

Huovisen onnikka Uvalta toi väkeä Kontiomäen suunnasta. Kontiomäestä 1970-luvun alkuvuosina kyyti maksoi neljä markkaa, Suovaaran risteyksestä kaksi markkaa per suunta. Pääsylippu vaihteli vitosen ja kympin välillä.

Onnikka oli vanha postiauto. Parhaat päivänsä nähnyt moottori möyrysi Laurilan rinteessä kuin viimeisillään. Pienimmällä vaihteella edenneestä linjurista hyppi muutama matkustaja takaovesta pois kyydistä kiljuastioineen ja muine juomineen.

Pari vuotta sitten elvytettiin vapputanssien perinnettä. Olisi jatkettu viime vuonna ja tänä vuonna ilman koronaa. Jospa sitä sitten ensi vuonna.

Vielä sotkamolaisista vappumarsseista.

1960-luvulla oli poliisin virkalakin päällys valkoinen.

Ajankulman edessä oli seissyt poliisi. Humalainen mies meni juttusille todeten nyt olevan myöhäisen kevään.

”Kuinka niin”, oli poliisi kysynyt.

”Koska Vappuna on vielä lunta paskahuusin katolla.”

Putkareissunhan vapunjuhlija itselleen hankki.

Muuan varreltaan tavallista pienempi mies oli juopotellut vapunpäivänä. Kaveriksi lyöttäytyivät aikuisiän kynnyksellä olevat nuoret miehet. Kun väkevää oli otettu vähän lisää, muisti mies vappumarssin starttaavan tunnin päästä. Hänkin halusi lähteä marssimaan, mutta julistetta ei ollut.

Pojankollit tekivät julisteen ja mies pääsi hoipertelemaan marssirivistön hännille.

Varsin nopeasti mies julisteineen vedettiin sivuun.

Hänen kantamassa julisteessa oli iskulause:

”V…..u viisi tuumaa alemmaksi.”

Vappuneekeri oli Turun Sanomamieslehtiyhdistyksen julkaisema vappulehti. Lehteä julkaistiin lähes 50 vuotta.

Esitän pahoitteluni ja pyydän tässä vaiheessa anteeksi Sotkamon kunnan ja kansalaisopiston tavoin rasistista esitystä kertoessani Vappuneekeri-lehdestä. Ilmoitan samalla, ettei vastaava toistu ainakaan vähään aikaan.

En tosin tiedä, keneltä ja mitä ja miksi pyydän anteeksi. Sen paremmin kuin kunnanjohtaja tai kansalaisopiston rehtorikaan.

Sotkamon kansalaisopiston näytelmä oli mukamas rasistinen. Siksi, että näytelmässä oli käytetty niin sanottua Blackface-maskeeerausta.

Voi pyhä jyssäys, mihin tämä uusviktoriaaninen jeesustelu- ja  ihmettely yhteiskunta vielä meneekään. Sotkamolaisista 95 prosenttia ei ole kuullutkaan moisesta maskeerauksesta ja vielä vähemmän siitä, että moinen tulkittaisiin rasistiseksi.

Siis huomatkaa, kyse on tulkinnasta, mutu-tilanteesta. Musta tuntuu, että joku asia on rasistista, ahdistelua, tai muuten sopimatonta, niin helvetillinen haloo nostetaan.

Ilmainen vinkki kansalaisopiston näytelmäkerholle: Esittäkää pikkujoulukaudella tuon näytelmän sensuroimaton versio. Yleisömenestys on taattu.

Näin vapun kunniaksi oikeasti rasistinen juttu ihan aitoon vappulehtien tyyliin.

Joskus 1970-luvulla Takkobaariin tuli edellä mainitun kansanosan edustaja. Aiemmin ei Ylä-Savossa ollut sellaisia kulkijoita näkynyt.

Asiakas rummutti baarin tiskiä hermostuneesti sormillaan.

Myyjänainen tuli keittiöstä ja kysyi:

”No mitteepä poeka? Kottiisiko koetat soettoo?”

 

Klara vappen!

Pertti Granqvist

Sotkamon Nuorisoseuran hallituksen jäsen ,

ohjelmisto- ja markkinointitiimin jäsen

Vappu on leimallisesti ollut vasemistolaisten ja ylioppilaiden juhla. Kuva Aki Räisänen.

 

Naapurinvaarantie olisi omiaan vaikka museotieksi. Kuvassa museobussi vm. 1960.

 

Suomessa on joka vuosi tieliikenteeltä ajoneuvo- ja polttoaineveroina kerätty yli kahdeksan miljardia euroa rahaa. Tiestön ylläpitoon ja korjauksiin on palautunut noin miljardi.

Suhde on jopa huonompi kuin Suomen Euroopan Unionille maksamien ja sieltä palautuneiden rahojen määrässä.

Tiestön korjausvelan määräksi on arvioitu Suomessa miljardi euroa. Hallituksen 300 miljoonan euron budjetilla ei siis tuota velkaa korjata.

Nyt hallitus oli luvannut lisää rahaa tiestön korjaukseen. Loistavaa, jos lupaus pidetään. Ryhdyttäisiin päällystämään sorateitä, eikä muuttamaan päällystettyjä teitä sorateiksi.  Rapakuntoisia sorateitä on Suomessa muutenkin tarpeeksi.

Näin huhtikuun lopulla juuri nämä soratiet ovat kurjimmassa kunnossa.

Kelirikko runtelee toisinaan soratiet kulkukelvottomaan kuntoon.

Muutama vuosikymmen sitten nämä tiet olivat lähes kulkukelvottomia.  Nyt ovat sentään kulkukelpoisia.

Muutama kesä sitten Napiksen parkkipaikalle ajoi vanhempi pariskunta asunto-autolla. He olivat soittamassa poliisille, koska Naapurinvaarantiellä oli tullut puurekka heidän kaistallaan vastaan. Epäilivät kuljettajan olleen juovuksissa.

Kun he kertoivat paikan, missä tämä oli tapahtunut, arvasin syyn puutavara-auton kuljettajan ajeluun vastaantulevan kaistalla.

Paikka oli Napiksen risteyksestä noin kaksi kilometriä Kontiomäkeen päin Iso-Ruokosentien risteyksen luona. Rekka oli ollut menossa Viinatielle päin, asuntoauto Viinatieltä kohti Naapurinvaaraa.  Rekan kaistalla oli ja on edelleen helvetinmoiset heitot.  Varsinkaan tyhjällä autolla monttuihin ajaminen ei parasta mahdollista autoilukokemusta edusta.

Naapurinvaarantien pohjoinen osuus eli tanssipaikan risteyksen ja niin sanotun Viinatien välinen osuus on ainakin 10 vuotta ollut huonossa kunnossa.

Vaarallisia heittoja, railoja ja reikiä on vaikka kuinka paljon.

Naapurinvaarantien päällyste on päässyt huonoon kuntoon. Kuva n. kilometrin verran tanssipaikan risteyksestä pohjoiseen päin.

Tien reunan on vesi syönyt muutamasta kohden. Joka kesä näyttää joku auto hoveltuvan asvaltilta reunan kohdalta pois ja nostavan soraa sekä kiviä asvaltille. Pahin paikka on Kynnään talosta noin 400 metriä tanssipaikalle päin.

Eikä näitä vaurioita korjata. Ei, vaikka kuinka usein tienkäyttäjän linjalle soitetaan.

Naapurinvaarantie on liikennemääriltään jo sitä luokkaa, että riski vakavan onnettomuuden syntymiseen on suuri.

Viime kesänä tehdessäni juttua vanhasta työväentalosta minulle selvisi osa vanhojen tienpohjien linjauksista Naapurinvaaralla.

Mielenkiintoista historiaa. Jossain vaiheessa tie on kulkenut aivan jostain muualta kuin mitä nykyisin.

Silloin tuli mieleen, että Naapurinvaarantie olisi oikein hyvä museotie. Kainuussa museoteitä on kaksi, toinen on Raatteentie ja toinen Paltaniementie. Nykyisen tielinjauksen lisäksi museotien ollessa kyseessä esitellään vanhat tielinjaukset.

Nyt kun Naapurinvaara on maisemanhoitoalue, sopisi museotie kuvioon oikein hyvin.

Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa Vornan museotie liittyy maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti vahvistettuun suojelualueeseen.

Museotie voitaisiin aivan hyvin kuitenkin päällystää. Ja pitäisi päällystää, vaikka museotieksi ei muutettaisikaan.

Tässä olisi kyläyhdistykselle seuraava projekti.

Paljon on puhuttu kevyenliikenteen väylän rakentamisesta Tikkalansalmelta Naapurinvaaralle. Kannatettava hanke  on sekin.

Pekkiläntiestä on kerätty kansalaisadressi. Välittömän korjauksen tarpeessa olisi myös Kuolasalmentie.

Tässäpä on muutamia kohteita hallituksen lupaamille lisämiljoonille Sotkamon pitäjän alueella.

 

Sotkamon kunnalla ei muuten mene hyvin. Tällä vauhdilla meno on kuin Kittilässä, poliisitutkintakin on jo aloitettu.

Pesäpallokatsomon kustannusten karkaaminen, funkisrakennuksen purkaminen, maavaihtokaupat ja vuodeosaston kohtalo sekä viiden miljoonan euron alijäämä. Matkaparkitkin tehdään Kajaaniin Kainuun Porttiin ja Kontiomäkeen Nesteen parkkipaikalle. Se tarkoittaa sitä, että Viitostietä etelästä tullut karavaanari jää Kajaaniin tai jatkaa kohti pohjoista. Samoin tekee Kuutostien kulkija. Hiljentää vain vähän vauhtiaan Eevalan risteyksessä. Jos ei kierrä Pohjavaaran ja Jormuan kautta Kontiomäen Nesteelle tai aja suoraan Naapurinvaaran ja Paakin kylien läpi.

Näin vaalien alla nämä ovat oppositiolle kuin syöttöjä lapaan. Sotkamossa ei voimakasta oppositiota ole. Ei ole vielä, mutta tällä menolla kohta on. 6-5 -ajat saattavat palata.

Tosin vuodeosastosta päättää sote. Mutta välillisesti kunta ja kunnat ovat vaatineet säästöjä.

Vastaanottoja ja vuodeosastoja sulkemalla ei 20 miljoonan euron säästöjä saada. Suututetaan vain kainuulaiset ihmiset.

Muitakin vaikutuksia voi olla.

Jos vuodeosaston potilaat olisivat Kajaanissa, niin sotkamolaiset omaisiaan katsomassa käydessä tekevät ostoksia kaupungissa.   Kaiken keskittämistä isompiin keskuksiin tämä vain edistää.

Kainuun viisas mies Olli-Pekka Koukkari totesikin soten alijäämässä kyseen olevan alibudjetoinnista. Kuntien edustajista koostuva sotehallitus ja valtuusto ovat vuodesta toiseen hyväksyneet jo valmiiksi riittämättömät budjetit.

Sitten oma juttunsa on Kainuun kuntarakenne ja kuntien taloudellinen tila. Kuinka kauan tässä meneekään, että ymmärretään Kainuussa olevan yksinkertaisesti liikaa kuntia. Kunnilla ei ole yksinkertaisesti enää taloudellisia resursseja maksaa soten kasvavia kuluja.

Uskallan väittää soten toiminnoissa olevan muitakin säästökohteita kuin taajamien vastaanotot ja Sotkamon vuodeosasto. Siltä on alkanut vaikuttaa, kun olen aika läheltä tätä touhua viime kuukausien ajan  seurannut.

Olen näin kohta entisenä toimittajana miettinyt sitä, mitä yksityisyydensuoja tarkoittaa.

Viime viikonloppuna se valkeni.

Jäihin pudonneen koiran ikä ja kotipaikka voidaan kertoa julkisessa sanassa. Jäihin pudonneen ihmisen ikää ja kotipaikkaa ei voida kertoa.

Yksi merkki uusviktoriaanisen jeesusteluyhteiskunnan riemumarssista. Yhteiskunnan, jossa tytöt eivät ole tyttöjä, eikä pojat poikia ja kaikki valtavirrasta poikkeavat mielipiteet leimataan rasismiksi. Eikä koiraa ja koiran taluttajaa vaanivaa sutta ”asiantuntijoiden” mukaan tarvitse pelätä.

Pertti Granqvist

Sotkamon Nuorisoseuran hallituksen jäsen,

ohjelmisto- ja markkinointitiimin jäsen